Silmänpainetauti, viherkaihi

Glaukooma

Glaukooma on näköhermoa vaurioittava, tavallisesti hitaasti etenevä sairaus. Hoitamattomana se voi johtaa laajoihin puutoksiin näkökentässä ja jopa näkövamman kehittymiseen. Sairauteen liittyy tyypillisesti kohonnut silmänpaine, mutta se voi ilmetä myös normaalipaineisessa silmässä.

Koska glaukooma on taudin loppuvaiheita lukuun ottamatta oireeton, sairaus löydetään tyypillisesti rutiinisilmätarkastuksen yhteydessä. Silmien näkökentät ovat suurelta osin päällekkäiset, joten terveempi silmä usein piilottaa toisen silmän näkökentän puutosta. Potilas saattaakin huomata näössä tapahtuneet muutokset vasta, kun pysyvä ja merkittävä näköhermovaurio on ehtinyt kehittyä molempiin silmiin.

Taudin syntymekanismi on tuntematon. Riskitekijöitä ovat muun muassa ikä, sukurasitus ja likinäköisyys. Koholla oleva silmänpaine lisää riskiä sairastua glaukoomaan.

Tilastollisesti normaali silmänpaine terveessä silmässä on 10–21 mmHg (elohopeamillimetriä). Puolella glaukoomapotilaista paine on kuitenkin alle 21 mmHg. Riski sairastua glaukoomaan kasvaa merkittävästi, jos silmänpaine nousee yli 30 elohopeamillimetrin.

Silmätutkimukset ja glaukooman toteaminen

Glaukooman toteaminen ja seuranta perustuu erilaisiin silmätutkimuksiin, joita ovat silmänpaineen mittaus, silmän kammiokulman tarkistaminen, näkökenttätutkimus sekä silmänpohjassa sijaitsevan näköhermon pään ja verkkokalvon hermosäiekerroksen kuvaus.

Lääkäri tekee valokuva- ja näkökenttätutkimusten perusteella diagnoosin ja hoitosuunnitelman, jossa määritetään ideaalinen painetaso sekä niin sanottu reagointitaso, jolloin hoitoa muutetaan lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti. Hoidon suunnittelua varten on tarpeen tietää mahdollisista allergioista ja astmasta.

Glaukooman lääkehoito

Glaukoomaan ei ole parantavaa hoitoa, joten keskeistä on silmänpaineen alentaminen. Painetta alentamalla pyritään pysäyttämään taudin eteneminen tai hidastamaan sitä.

Silmänpainelääkkeet ovat yleensä silmätippoja. Silmätipat saattavat hoidon alussa aiheuttaa silmien kirvelyä ja punoitusta, mutta usein oireet helpottavat ajan myötä.

Silmälääkkeiden käyttö voi tuntua turhauttavalta etenkin sairauden oireettomassa alkuvaiheessa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että lääkärin määräämä hoito ehkäisee ja hidastaa näkökyvyn heikkenemistä. Sairaus edellyttää elinikäistä hoitoa ja säännöllistä seurantaa.

Lääkityksestä huolimatta glaukooma saattaa edetä, jolloin tarvitaan lisähoitoja, kuten silmän laserhoitoa tai painetta alentavaa leikkausta.

Glaukooman seuranta

Glaukoomapotilas käy paineseurannassa hoitajan tai optikon vastanotolla tavallisesti puolivuosittain. Valokuva- ja näkökenttätutkimuksia tehdään 1–2 vuoden välein. Mikäli tutkimuksissa ilmenee etenemistä tai paine ei laske riittävästi, potilaalle varataan aika silmälääkärin vastaanotolle.

Hoitoa saavia potilaita seurataan joko Tays Silmäkeskuksessa tai Taysin kilpailuttamana ostopalveluna. Seurantaperiaatteet ovat molemmissa tapauksissa samanlaiset. Silmälasien ajantasaisuutta ei ole mahdollista tarkastaa käyntien yhteydessä, joten lasit voi tarkastuttaa esimerkiksi optikolla.

Kohonneen silmänpaineen seuranta

Jos potilaan silmänpaine on alle 30 mmHg eikä tutkimuksissa todeta näköhermovaurioita, seurataan silmänpainetta ilman hoitoa 1–2 kertaa vuodessa esimerkiksi optikolla tai terveyskeskuksessa.

Jos paine nousee toistuvasti 30 mmHg:iin tai sen yli, potilas ottaa yhteyttä Tays Silmäkeskukseen uusintatutkimuksia varten. Suurimmalle osalle niin sanottua okulaarista hypertensiota sairastavista potilaista ei synny glaukoomavaurioita.

Vastuuhenkilöt

Erikoislääkäri Anu Vaajanen