Kihti

Kihti oireilee alkuvaiheessa ajoittaisena nivelkipuna, voimakkaana arkuutena, turvotuksena ja punoituksena, tyypillisimmin isovarpaiden tyvinivelissä. Kivuliaan tulehdusreaktion aiheuttaa niveliin kiteytynyt uraatti eli virtsahappo. Taysissa hoidamme äkillisesti sairastuneita kuumeisia sekä vaikeaa kroonista kihtiä sairastavia potilaita.

Uraatti on puriiniemästen aineenvaihduntatuote, joten kihdin syynä voi olla runsas puriinien saanti ruokavaliosta. Uraatin muodostuminen voi lisääntyä myös erilaisissa aineenvaihduntahäiriöissä tai sen erittyminen virtsaan saattaa olla alentunutta.

Yleensä kihtikohtaus alkaa yöllä ja sitä on edeltänyt runsaasti puriineja sisältänyt ruokailu, runsas alkoholinkäyttö tai ruumiillinen rasitus. Kihtiä voi olla isovarpaiden lisäksi myös nilkoissa ja polvissa. Kohtaukseen voi liittyä lämpöilyä, ja usein veren tulehdusarvot kohoavat voimakkaasti.

Kihtikohtaus rauhoittuu yleensä muutamassa päivässä tai 1–2 viikon kuluessa. Äkillisesti alkanut kohtaus voidaan rauhoittaa paikallisella kylmähoidolla, levolla tai tulehduskipulääkkeellä.

Minne hoitoon?

Lieväasteisen kihdin määritys ja hoito kuuluvat perusterveydenhuoltoon eli terveyskeskukseen tai työterveyteen. Kihdin ennaltaehkäisy ja hoito ovat keskeisiä myös metabolisen oireyhtymän hoidossa. Korkeaa virtsahappopitoisuutta hoidetaan ensisijaisesti välttämällä runsaasti puriineja sisältäviä ruokia kuten sisäelimiä ja pieniä kaloja.

Erikoissairaanhoidossa Taysissa tutkimme ja hoidamme vaikeahoitoista, kroonista kihtiä sairastavia potilaita. Akuutti kuumeinen niveltulehduspotilas lähetetään päivystyksenä sairaalahoitoon.

Akuutin kihtikohtauksen hoito Taysissa

Akuutin kuumeisen niveltulehduspotilaan keskeisiä tutkimuksia ovat perusverikokeet, nivelnesteen solujen ja kiteiden tutkimus sekä bakteerivärjäys ja -viljely. Uraattikiteiden osoittaminen nivelnestenäytteestä varmistaa kihtidiagnoosin.

Rauhoitamme kihtikohtauksen sairaalassa nivelensisäisellä kortisonipistoksella ja tarvittaessa lyhyellä pieniannoksisella kortisonikuurilla. Perustutkimuksissa selvitämme mahdolliset kihdille altistavat tekijät kuten metabolisen oireyhtymän, nesteenpoistolääkityksen, alkoholin ja runsaan puriinien saannin. Näiden riskitekijöiden vähentäminen on hoidossa keskeistä.

Ruokavalio-ohjauksen antaa yleensä sairaanhoitaja. Jos kihtipotilaalla on muita metabolisen oireyhtymän löydöksiä kuten lihavuus, tyypin 2 diabetes tai koholla olevat veren rasva-arvot, on ravitsemusterapeutin ohjaus aiheellinen.

Kroonisen kihdin hoito Taysissa

Jos kihtikohtaukset uusiutuvat ruokavaliosta huolimatta, voidaan 2–3 kihtikohtauksen jälkeen kokeilla hoidoksi uraatin muodostumista vähentävää lääkettä, allopurinolia. Mahdollinen allopurinolihoito aloitetaan vasta kihdin akuuttivaiheen rauhoituttua. Lääkettä käytetään yleensä puolen vuoden, vuoden ajan, minkä jälkeen voidaan kokeilla pelkkää ruokavaliohoitoa.

Mikäli koholla olevaan uraattitasoon ei puututa esimerkiksi laihduttamalla, mahdollisimman vähän puriineja sisältävällä ruokavaliolla tai allopurinolilla, saattavat kihtikohtaukset uusiutua tai kroonistua. Vaikea-asteisessa, pitkäaikaisessa kihdissä voidaan todeta ihonalaisia kihtikyhmyjä tai röntgenkuvissa nivelten syöpymiä.

Vaikeahoitoinen krooninen kihti kuuluu seurantaamme siihen saakka, kunnes hoito vakiintuu ja on riittävän tehokasta.

Vastuuhenkilöt

Vt osastonylilääkäri Pia Isomäki
Apulaisosastonhoitaja Sirkku Sartoneva