Amyotrofinen lateraaliskleroosi, motoneuronitauti

ALS

ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi tai motoneuronitauti on liikehermosoluja vaurioittava etenevä sairaus. Liikehermojen vähitellen tuhoutuessa lihakset heikkenevät ja surkastuvat ärsytyksen puutteessa. ALS vaurioittaa lähinnä liikehermosoluja, mutta siihen saattaa joskus liittyä myös muutoksia älyllisissä toiminnoissa. Taudin aiheuttaja on tuntematon.

Suomessa on noin 500 ALS-potilasta, ja vuosittain noin 140 henkilöä saa uuden diagnoosin. Tavallisin sairastumisikä on 55–75 vuotta. Sairaus etenee hyvin yksilöllisesti, viidennes sairastuneista elää yli viisi vuotta diagnoosin jälkeen, 10 prosenttia yli 10 vuotta.

Oireet

Yleisimpiä ALS:n oireita ovat raajojen lihaksissa tuntuvat lihasnykäykset ja krampit yhdessä lihasheikkouden kanssa. Osalla potilaista oireet alkavat nielun alueelta, jolloin esiintyy nielemis- ja puhevaikeuksia. Pelkät lihasten nykinät eivät ole ALS:n merkki.

Tutkimukset Taysissa

ALS diagnosoidaan oirekuvan perusteella ENMG-tutkimusta apuna käyttäen. Myös lihaksesta otetaan yleensä koepala tutkittavaksi. Usein saatetaan myös tehdä magneettikuvaus muiden syiden poissulkemiseksi. Tarvittaessa puheterapeutti arvioi nielemisvaikeuden astetta ja hoitoa.

Taudin toteamiseksi tehtävät tutkimukset tehdään neurologian poliklinikan kautta. Tarvittaessa potilaat voidaan ohjata myös neurologian vuodeosastolla tehtävään arvioon, jos potilaan vointi niin vaatii.

Hengitystukihoitojen tarpeellisuuden arviointi ja seuranta tapahtuu keuhkosairauksien yksikössä, jonne potilas tarvittaessa ohjataan.

ALS:n hoito

Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa. Oireenmukaisella hoidolla pyritään parantamaan elämänlaatua. Riittävä ravinnon saanti nielemisvaikeuksista kärsivillä potilailla pyritään varmistamaan ravintovalmisteiden tai letkuravitsemuksen avulla.

Vastuuhenkilö

Apulaisylilääkäri Sirpa Rainesalo