Eristysohjeet

Eräät infektiot ja joidenkin mikrobien kantajuus edellyttävät eristystoimia sairaalahoidon aikana. Tavallisin syy eristystoimille on moniresistentin bakteerin kantajuus. Seuraavassa annetaan ohjeita menettelytavoista eli eristysohjeita niissä tapauksissa, kun potilaan sairaus (infektio) voi olla hoitoriski muille potilaille ja henkilökunnalle.

Tavanomaiset varotoimet (sisältää myös verivarotoimet) ovat käytössä aina. Eristystarpeet valitaan mikrobin tartuntareitin mukaan. Mikrobi saattaa levitä useita eri tartuntareittejä, jolloin käytetään samanaikaisesti eri eristysluokkia.

Käytössä ovat seuraavat tartuntatapakohtaiset ohjeet:

Jokaisessa ohjekokonaisuudessa on luettelo siihen kuuluvista infektiotaudeista, tautien tarttumisajoista ja ohjeet toimenpiteistä, joilla pyritään estämään infektioita leviämästä sairaalassa. Joistakin sairauksista tai mikrobeista on kuitenkin olemassa myös mikrobikohtaisia, tarkennettuja ohjeita.

Sairaalan huonetilat ja rakenteelliset ratkaisut voivat joissakin tilanteissa tuottaa vaikeuksia ohjeiden tarkalle noudattamiselle. Alipainemahdollisuudella ja erillisilmanvaihdolla varustettuja, ilmaeristykseen sopivia huoneita on käytössä joillakin osastoilla. Myöskään yhden hengen sulkutilallisia hoitohuoneita ei ole kaikkiin tilanteisiin riittävää määrää. Mikäli potilasta ei voida sijoittaa yhden hengen huoneeseen tai yksin isompaan huoneeseen, hänet pyritään sijoittamaan mahdollisimman hyväkuntoisen potilaan tai/ja kotiutuvan potilaan viereen.

Yhden hengen huoneiden puutetta voidaan korvata käyttämällä usean potilaan huonetta vain eristettävän potilaan hoitoon. Haittana tällöin on huoneen muiden hoitopaikkojen jääminen käyttämättä. Epidemiatilanteissa eristys voidaan ratkaista muodostamalla samaa infektiota sairastavien potilaiden kohortteja. Tällöin heidät sijoitetaan samaan huoneeseen tai huoneisiin. Myös henkilökunta voidaan kohortoida työvuorokohtaisesti, eli hoitajat hoitavat yhden hoitovuoron aikana vain kohorttiin kuuluvia potilaita. Myös kohortin saniteettimahdollisuuksista pitää huolehtia.

Tärkeää infektion leviämisen estämisen kannalta on se, että eristämistoimenpiteisiin ryhdytään heti, kun potilas tulee sairaalaan. Potilaan eristämistarve tulee löytyä potilastietojärjestemän riskitiedoista.

Käytössä olevat huonetilat Taysissa

Taysissa on kaksi infektio-osastoa, aikuisten infektio-osasto E-rakennuksen 3. kerroksessa ja lastenosasto 4 C-rakennuksen 3. kerroksessa. Infektiopotilaita voidaan hoitaa useimmilla osastoilla, tarpeen vaatiessa yhden hengen huoneisiin sijoittaen.

Potilaan osaston valinnassa tärkein määräävä tekijä on se, millä osastolla hänen hoitonsa on korkealaatuisesti toteutettavissa. Niinpä esimerkiksi kosketuseristystä edellyttävän potilaan ensisijainen hoitopaikka ei välttämättä ole parhaiten eristyksen kannalta varustettu infektio-osasto.

Alipaineistetuissa eristyshuoneissa ilmavirtaus on muista tiloista huoneeseen päin, eivätkä ilman välityksellä välittyvät mikrobit pääse osaston muihin tiloihin. Poistoilma näistä huoneista johdetaan erillisiä kanavia pitkin suoraan ulkoilmaan suodatettuna.

Lastenosasto 4:n huoneesta on oma uloskäynti, jolloin potilasta voidaan kuljettaa huoneeseen ja huoneesta pois käymättä osaston muissa tiloissa. Erityisilmastoiduissa huoneissa hoidetaan niitä potilaita, jotka sairastavat ilmateitse tarttuvaa tautia, esimerkiksi tarttuva kurkunpää- tai keuhkotuberkuloosi, lintuinfluenssa, SARS ja trooppiset verenvuotokuumeet. Muina aikoina huoneet ovat normaalikäytössä.

Eristyksen päättäminen ja purkaminen

Kun potilas on parantunut tai tullut tartuttamattomaksi, puretaan eristys. Potilas käy suihkussa, hänen henkilökohtaisessa käytössä olleet esineet sekä hoito- ja tutkimusvälineet desinfioidaan. Potilas huone siivotaan. Liina- ym. vaatteet kerätään pyykkipussiin ja lähetetään pesulaan. Jätteet kerätään jätepussiin ja lähetetään jäteohjeen mukaiseen loppukäsittelyyn. Potilaskertomuksesta ja muista vastaavista poistetaan merkinnät tartuntavaarasta. Tiedotetaan potilaan hoitoon osallistuville eristyksen purkamisesta.

Tarttuvista taudeista on tartuntatautilain määräykset niiden ilmoittamisesta. Jos potilas on saanut sairaalassa ollessaan sairaalainfektion, sen ilmoittamisesta on ohje sairaalainfektion ilmoittaminen.

Tarvittaessa voi eristyksen purkamisesta konsultoida infektiolääkäriä ja/tai hygieniahoitajaa.

Tartuntavaarasta ilmoittaminen

Vastaanottava lääkäri tekee jokaisesta sairaalaan ja poliklinikalle tulevasta potilaasta arvion hänen tartuttavuudestaan. Hoitovastuussa oleva lääkäri on kunakin hetkenä vastuussa siitä, että eristystoimet vastaavat sen hetkistä käsitystä potilaan tartuttavuudesta. Hoitavan lääkärin on muistettava mainita, jos potilaan eristystarve muuttuu tai eristämistoimet eivät enää ole tarpeen.

Jos potilaalla on todettu mm. MRSA, ESBL tai VRE (infektion aiheuttajana tai kolonisaatio), se merkitään potilaskertomukseen riskitietoihin alkamispäivineen =näytteenottopäivä. Potilaan eristämistä vaativa tieto tulee mainita myös lähetteissä, tutkimuspyynnöissä ja siirtopapereissa jatkohoitoa antavaan yksikköön kuten terveyskeskukseen tai muihin hoitoyksikköihin.

Niille henkilöille, jotka eivät muutoin saa tietoa tai eivät tunne noudatettavia eristystoimia, annetaan ohjausta eristyshuoneen käytännöistä. Tällaisia henkilöitä voivat olla sairaalapastori, sosiaalityöntekijät, vierailijat, huoltohenkilöt ym.